Tervehdys lukijani!
Olen uusi blogin kirjoittajana ja harjoittelen vielä, eiköhän tämä pikkuhiljaa sitten tule sujumaan. Otsikon mukaan pyrin pohtimaan elämän moninaisia ilmiöitä pienen siivun kerrallaan. Tie on elämänpolku rikkauksineen, joita sisimpäämme tallennamme kulkiessamme ja kokiessamme. Jokaisella on oma tie kuljettavana ja jokaisen tie on oikea tie, vaikka on kuinka mutkainen ja mäkinen. Suuri opettaja on sanonut, ettei tuomittaisi ja tätä olen yrittänyt opetella. Voin opetella hyväksymään toisen ihmisen valintoja elämässään, vaikka en samaa mieltä olisikaan. Saan mahdollisuuden ymmärtää keskustelemalla ja kuuntelemalla hänen totuuttaan. Totuus, siitä löytyy lukuisia mielipiteitä ja on monta totuutta eri asioista ja kokemuksista. Voimme puhua vain omasta mielipiteestä, koska olemme yksilöitä. Näin kunnioitamme ja arvostamme lähimmäistämme.
Niin paljon on ihmisiä, jotka uskovat tietävänsä totuuden toisesta ihmisestä tai heidän asioistaan. Juoruilua on hyvää sekä "pahaa" eli toista loukkaavaa ja vähättelevää. Meillä on mahdollisuus valita miten suhtaudumme ja miten puhumme itsestämme ja toisista ihmisistä. Minusta on aina tuntunut, että elämä ja ihmissuhteet menevät ikäänkuin hukkaan, kun olemme ei-toimivissa ihmissuhteissa. Ellemme suostu löytämään jotakin tarkoitusta näistä suhteista ja probleemeista joihin törmäämme. Yhteisöllisyyden näen tämänpäivän tarpeeksi. Sen kautta me ihmiset löytäisimme itsemme ja toisen ihmisen erilaisuuden ja samanlaisuuden. Rakentavasti toimiva yhteisöllisyys auttaisi monia ihmisiä lähelle toista ihmistä ja uskon sillä olevan ihmisyyttä tukevaa vaikutusta.
Elämässä tarvitsemme toisia ihmisiä ja siksi ei ole hyväksi lukkiutua liikaa omaan sisimpään. Pelätään liikaa tunteita ja niiden esille tuloa. Hammasta purren, minähän en apua pyydä mentaliteetilla hankitaan vaikka minkälaisia tauteja ja ongelmia elämään. Jokaisella ihmisellä jo lapsena ja aikuisena tulisi olla omia olkapäitä, joihin nojautua iloissa ja murheissa. Yksin jääminen on kuin olisi pallossa, jota muut pompottelevat. Meillä on yksi elämä, kuka sinä olet, tiedätkö sen lukijani? Jo kaksikymmentävuotta olen kulkenut matkaa ja tutustunut kuka nahkani alla asustaa!!! Päätin silloin, että meni "syteen tai saveen", niin katson mitä on kuiluni pohjalla. Tämä on kannattanut, helppoa se ei ole ollut, tulla siksi joka olet. Matka jatkuu ja nyt näkee jo valoa elämään sekä iloa pienissä asioissa. Ystävät ovat kullan arvoisia ja heidän kanssaan kulkiessa on löytänyt monia hyviä oivalluksia ja ymmärtänyt paremmin omaa elämää. Mutkiakin on ihan riittämiin ja niitä kun ei voi oikein oikoa, ne on kuljettavaksi suotu. Elämän rikkautta on, kun saan jakaa sen toisen ihmisen eli sinun kanssa. Voi hyvin lukijani!!!
